Korjausrakentamisen tarve ja toteutustavat vaihtelevat merkittävästi. Suurilla toimijoilla on korjausrakentamiseen ja rakennusten ylläpitoon joitakin omia toimintamalleja ja standardeja, mutta laajemmin niitä ei koko alalle kannata yrittää luoda. Sääntely tuo tiettyjä säästöjä ja varmuutta, kun pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudelleen, mutta se myös tappaa luovuuden. Rakennuskannan valopilkut ovat monesti niitä, jotka poikkeavat hiukan valtavirrasta ja joiden toteuttajakaan ei välttämättä mahdu tavallisen keskivertokansalaisen muottiin.

Laadukas rakennus ja sen osat kestävät usein kauemmin, kuin niiden lopulta halutaan kestävän. Ajaton saatetaan helposti mieltää jo sanana vanhentunut tai tylsä. On toki niitäkin ratkaisuja, joita arvostetaan vuosikymmenestä toiseen ja vanhaa korostetaan pitämällä se erinomaisen hyvässä kunnossa. Myös uusi teollisuus saattaa löytää klassikoiksi muodostuneita esineitä ja rakennusosia omaan mallistoonsa, jos vanhojen autenttisten hinta on kohonnut riittävän korkeaksi ja kysyntä ylittää tarjonnan. Näin on käynyt esimerkiksi pönttöuunille.

Toisaalta ikuiseksi yritetty rakenne tai laite voi heikon tietämyksen ja liian lyhyen kokemuksen valossa toteutettuna olla joko lyhytkestoinen tai aiheuttaa muille rakennusosille sellaisia vaurioita, että se pitää poistaa käytöstä paljon ennen teknisen teoreettisen käyttöikänsä päättymistä. Karaattilevy on yksi niistä, joille on ehkä asetettu enemmän odotuksia, kuin toteutunut käyttöikä on ollut. Lisäksi levyn ulkonäkö on saattanut muuttua melko lyhyessäkin ajassa, vaikka markkinointi on pitänyt sitä kiviverhouksen veroisena. Mineriitti sensijaan on ollut kestävä materiaali, mutta siitä on monissa tapauksissa luovuttu ulkonäkösyistä ja toisaalta raaka-aineena käytetyn asbestin huonon maineen vuoksi. Vastaavan näköisiä uusia levyjä ilman asbestia käytetään taas kerrostaloissa ja julkisessa rakentamisessa.

Asiantuntijat ovat ratkaisevassa roolissa, kun vanhaa aletaan korjata. Kantabaarissa tai torilla totena kuullut ja luullut asiat kannattaa jättää omaan arvoonsa ja hoitaa rahallisesti kalleinta omaisuuttaan kunnolla.