Omakotitaloja rakennetaan monenlaisiin paikkoihin. Rakentaja ei aina pysty valitsemaan optimaalisinta paikkaa talollensa, vaan tontin määräala ja ympäristöön liittyvät seikat voivat vaikuttaa voimakkaasti talon sijaintiin tontilla. Maaperän laatu voi vaihdella voimakkaasti ja paras paikka omakotitalolle olisi kuiva maaperä, jota routa ei muokkaa kylmän ja lämpimän sään vaihteluissa. Valitusta rakennuspaikasta riippuen talon perustuksen kustannukset vaihtelevat kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin koko rakennusprojektista. Perustuksissa ei tule kuitenkaan hakea säästöjä, vaan hyvällä perustuksella estetään kalliit kosteusvauriot ja painaumista aiheutuvat vauriot tulevina käyttövuosina.

Maaperän tutkimus ennen perustustyypin valintaa

Talon tarvitseman perustuksen tyypin ratkaisee maaperän koostumus. Luonnollisesti maaperä, jolle talo rakennetaan, on tutkittava tarkkaan ennen koko rakennusprojektin aloitusta. Käytännössä edes itse talon muotoa ja rakennetta ei voi suunnitella ennen kuin tiedetään, millaiset perustukset ovat mahdollisia.

Tutkimuksissa selvitetään kuinka syvällä kova perustuspohja sijaitsee. Kova pohja on joko kantava maa-aines tai kalliopohja. Lisäksi tarvitaan tietoa maa-aineksen koostumuksesta ja pohjaveden syvyydestä. Tutkimuksen tuloksena syntyvät suositukset, joiden perusteella voidaan perustuksia ja sokkelimateriaaleja suunnitella. Tämä on erittäin arvokasta tietoa, jonka avulla vältetään tyypilliset sokkelin korjausvirheet rakennuksen käyttöaikana. Perustuksien korjaaminen on vaikeata jälkikäteen tehtynä

Erilaiset maaperät vaikuttavat pohjustustyöhön

Tärkein talon perustuksien valintaan vaikuttava tekijä on maaperä ja sen koostumus. Sokkelin ja perustusmateriaalien soveltuvuus perustuu maapohjan kantavuuteen ja maapohjan kapillaariefektin voimakkuuteen eli siihen, kuinka voimakkaasti kosteus liikkuu maaperässä. Eri vuodenaikojen ympäristössä roudan vaikutus rakenteisiin on otettava huomioon ja se vaikuttaa materiaalien valintaan. Uusimpina rakennusmääräyksinä on tullut maaperän radonpitoisuuden mittaaminen, sillä se ei saa ylittää säteilyturvakeskuksen asettamia rajoja ja aiheuttaa haittaa ihmisterveydelle pitkäaikaisen altistumisen myötä.

Maalajeista hankalimpia perustuksien kannalta ovat savimaat ja hienorakeiset moreenipitoiset maat. Tällaisessa maapohjassa ongelmaa yleensä ratkotaan poistamalla pintakerrosta useamman millimetrin korkeudelta ja korvaamalla poistettu maa-aines karkealla soralla. Pakollisia poistettavia maa-aineksia ovat huokoiset ainekset, kuten esimerkiksi lieju ja turve. Soraa käytetään käytännössä ohuena pintakerroksena, vaikkei maa-ainesta olisi tarvetta poistaa. Tällä tavalla käsitelty maa-alue on valmis varsinaiseen perustustyöhön ja tekemällä pohjustustyö huolellisesti, säästää rakentaja myöhemmin suuria summia välttyessään huonolaatuisen rakennuspohjustuksen aiheuttamilta ongelmilta.